TIKI

Osallistuin tiistai-iltapäivän sessioon nimeltä Statistics and Evaluation. Kaikki neljä esitystä ovat luettavissa kongressin kotisivulta. Puhujien kotimaat olivat Yhdysvallat, Saksa ja Taiwan. Yleisöä oli paikalla n. 50. Kysymyksiä uskalsivat esittää lähinnä vain ne, joiden äidinkieli on englanti. Session sisältö oli kiinnostava, ei tosin ihan sitä mitä nimen perusteella odotin.

Christopher Coward ja Karen Fisher kertoivat tutkimuksesta, joka kohdistui maallikoihin informaationvälittäjinä. Tiedetään, että kouluttamattomatkin henkilöt hakevat tietoa toisten puolesta. Ilmiölle on annettu lyhenne LIMB (lay information mediary behavior). Yhdysvalloissa LIMeihin (lay information mediaries) liitetään usein ominaisuuksia kuten että he ovat ei-valkoisia ja naisia. He pääsevät käyttämään internetiä vain yleisissä kirjastoissa, ja käyttävät muutenkin kirjastoa ja sen tarjoamaa ohjausta. LIMit ovat selvästi informaatiolukutaitoisia ja heidän puoleensa toisten on helppo kääntyä.

Tutkimuksellinen oletus on, että LIMien merkitys korostuu olosuhteissa, joista esityksessä käytettiin poliittisesti korrektia ilmausta low resource environments (kuten köyhissä oloissa tai kehitysmaissa).  Näissä olosuhteissa väestö on vähemmän lukutaitoista, tietotekniikan hyödyntämismahdollisuus harvemmilla eikä paikallista tietoa ole tuotettu verkkoon paljoakaan.  Puhujat esittelivät myös uuden käsitteen “sosiaalinen informaatiolukutaito”, johon sisältyy perinteinen IL ja kyky käyttää taitoa myös toisten hyväksi. Yleisökysymyksissä nousi esiin onko kyseessä verkkoajan ilmiö, johon tutkijat vastasivat, että tietoa on aina haettu toisten puolesta. Toinen kysymys oli onko tutkimuksessa otettu huomioon eettiset ja oikeudelliset kysymykset, eli kenen on vastuu kun haetaan esim.  lääketieteellistä tietoa toiselle.

Shu-Jiun Chen kertoi monikielisestä digitaalisesta kirjastosta. Tämän anti jäi minulle aika vaatimattomaksi, mutta viesti oli ainakin se, että jos haluaa että kävijät viipyvät verkkosivuilla heille on annettava sitä mitä he haluavat, ja eri kulttuureihin kuuluvat ovat todennäköisesti kiinnostuneita erilaisista asioista.

Ulrich Herb kertoi Open Access -dokumenttien käytön mittaamisesta. Herbin mukaan dokumenttien vaikuttavuutta (impact) mitataan yleensä viittausten avulla. OA-dokumentit jäävät usein näiden mittausten ulkopuolelle. Vaihtoehtoisia mittaustapoja on olemassa, mutta niitä ei  juuri ole standardoitu. OA-dokumenttien käytön mittaamiseen liittyy sellaisia ongelmia kuin että sama tai lähes täysin sama dokumentti voi olla tallennettuna moneen osoitteeseen. Lisäksi mittauksissa pitäisi saaduista käyttöluvuista puhdistaa hakurobottien käynnit.

Lisa Janicke Hinchliffe kertoi tutkimuksesta, joka kohdistui akateemisten kirjastojen arvoon. Korkeakoulumaailmassa on havaittu, että kun kilpailu resursseista kovenee, ei riitä että tuote tai palvelu on hyvä, mutta on mahdollista olla parempi. Hinchcliffe määrittelee käsitteen value (=arvo) kustannusten ja odotusten väliseksi suhteeksi. Kirjastojen on pystyttävä osoittamaan arvonsa selvin ja mitattavissa olevin tavoin. Kirjaston arvoa ei määritellä kirjaston vaan kehysorganisaation mukaan. Tavoitteena on kehittää kirjastoille strategioita ja työkaluja joiden avulla voidaan osoittaa kirjaston arvo organisaation johdolle.

Göteborgissa
Markku

Tieto- ja kirjastopalvelut matkusti koko tiiminsä voimalla opinto- ja virkistysmatkalle Savonlinnaan 8.-10.6.2010. Kesäinen Savonlinna tarjosi paitsi tunnelmallisen ympäristön myös ajankohtaista tietoa toimialamme uusista suuntauksista.

Ensimmäisenä päivänä osallistuimme todella antoisaan Viestinnän työpajaan, jossa aiheena oli Sosiaalinen media viestinnän näkökulmasta kirjastoissa. Aiheen monipuolisesta ja systemaattisesta käsittelystä täytyy antaa erityinen kiitos työpajan vetäjä Jutta Lainolle Ohjaamosta ja myös SuomiTV:n SoMe-asiantuntija Niina Viitaselle. He  osoittautuivat alansa rautaisiksi ammattilaisiksi! Saimme sekä hyviä käytännön vinkkejä että eväitä omiin pohdintoihimme. Päivän aihe oli meille erittäin ajankohtainen, sillä olemme kovasti kartoittaneet ja pohtineet sosiaalisen median käyttöä. Esimerkiksi pian käyttöön otettavasta Facebook-sivustostamme odotamme saavamme luontevan lisän verkkopalveluihimme. Yhteisöllisen sivuston avulla voimme lisätä asiakkaiden kanssa käytävää vuoropuhelua ja saada välitöntä palautetta.

Virallinen seminaariohjelma käynnistyi teemalla “Koskaan et muuttua saa – kirjastolaisen identiteetti”. Aihetta käsiteltiin niin Eduskunnan kirjaston palvelujohtaja Kimmo Tuomisen esityksessä Kirjasto muutosten tuulissa kuin myös iltapäivän laivamatkan leikkimielisissä ryhmätöissä, joiden tuloksia puolestaan hyödynnettiin seminaaripäivän iltaohjelmassa.

Taidekeskus Retrettiin suuntautuneella laivamatkalla nautimme Saimaan jylhistä rantamaisemista ja tyynen järven kauneudesta. Ehdimme myös nähdä saimaannorpan päälaen -  Retretin kesän 2010 päänäyttely Helene Schjerfbeck ja taiteilijasisaret esitteli suomalaisten naistaiteilijoiden tuotantoa 1800-luvun alkupuolelta vuosisadan vaihteeseen.

Viimeisen päivän ohjelma oli tiivis paketti kirjastojen tulevista haasteista otsikolla “Seinätön kirjasto – kirjastotyön tulevaisuus”. Päivän aloitti hollantilaisen Delftin kirjaston johtaja Eppo van Nispen tot Sevenaerin innostava ja ennakkoluuloton esitys The library, dead or alive, jossa hän herätteli yleisöä pohtimaan miten kirjastot voivat varmistaa paikkansa asiakkaiden sydämissä myös tästä eteenpäin. Kirjoitimmekin Epposta tässä blogissa jo aikaisemmin, kun hän luennoi Helsingissä viime maaliskuussa: Eppo Helsingissä >

Vahvasti tulevaisuuteen suuntaa myös muistiorganisaatioiden rajat ylittävä KDK (Kansallinen digitaalinen kirjasto), jota esitteli pääsuunnittelija Ari Rouvari Kansalliskirjastosta. Seminaariohjelma huipentui paneelikeskusteluun eAineistoista. Etenkin eKirjojen lukulaitteet ja kirjastojen rooli niiden sisältöjen välittämisessä herätti vilkasta mielipiteenvaihtoa. Hauskojen LAKU-läksiäislahjojen ja päätöskahvien jälkeen olikin jo aika suunnata pää uusia ideoita kuhisten kotimatkalle!

• päivien koko ohjelma ja esitykset
• kuvasatoa

Kenelle kellot tikittävät – ne tikittävät Tikiläisille

Lipan alla ja lörtsyjen äärellä:
Anita ja Riikka